Gace Brulé

Gace Brulé (1180-1213) on ranskalaisista trouvère-runoilijoista tunnetuin. Hänen runonsa ovat pikemminkin perinnettä kantavia kuin uutta luovia, mutta niiden suosio säilyi pitkään vielä hänen kuolemansa jälkeen.

Brulén elämästä tiedetään melko vähän. Hän syntyi luultavasti Champagnessa, Nanteuil-les-Meaux'ssa. Brulé näyttää asuneen jonkin aikaa Britannian hovin kreivi Geoffrey II:n, Henrik II:n ja Eleanor Akvitanialaisen pojan linnassa. Kreivi Geoffrey II oli kirjallisesti sivistynyt ja suosi trubaduureja, mm. Bertran de Bornia, Gaucelm Faidit'ia ja Guiraut de Calansonia. Yksi vanhimmista 'jeu-parti'-lauluista, Gace, par droit me respondés on kuvitteellinen vuoropuhelu kreivin ja Gacen välillä. Tietomme Brulén vaiheista perustuvatkin suurimmaksi osaksi hänen omiin lauluihinsa.

Brulé asui mahdollisesti myös Marie ranskalaisen hovissa. Marie oli Brien ja Champagnen kreivitär ja Geoffrey II:n sisarpuoli ja suosi runoilijoita, mm. Gautier d'Arrasia, Chrétien de Troyesia ja Conon de Béthuneä.

Gace Brulé oleskeli aateliston parissa ja tunsi Blois'n ja Barin kreivit. Hänen lauluissaan esiintyy ilmaisuja, kuten 'Hyvät herrat', joista Gacen elämäkerran kirjoittaja Holger Petersen Dyggve päättelee, että Brulén yleisö oli usein yksinomaan miespuolista.

Laulusta Li pluseur ont d'amour chanté on olemassa kuva, jossa Gace esiintyy ritarina pidellen punaisella ja hopealla väritettyä vaakunakilpeä (burelé de gueules et d'argent de huit pièces). Todennäköisesti nimi Brulé on johdettu sanasta 'burelé'. Nimi esiintyy vuosilta 1212 ja 1213 säilyneissä dokumenteissa, joista ilmenee, että hänellä oli luultavasti maaomaisuutta Eure-et-Loiren departementissa ja että hänellä saattoi olla yhteyksiä temppeliritareihin. Gace Brulé otti luultavasti osaa kolmanteen ja/tai neljänteen ristiretkeen. Tähän viitataan mm. laulussa Bien cuidaz toute ma vie (R 1232).

Lauluissa puhutaan paljon kaipauksesta ja rakkaudesta, mikä onkin tyypillistä trubaduurirunoudelle. Laulujen säkeistä suurin osa on kirjoitettu bar-muotoon, jossa musiikki jakautuu kahteen osaan ja edellinen niistä kerrataan (aab). Ensimmäinen osa (frons) muodostuu yleensä neljästä loppusoinnullisesta rivistä (abab). Toinen osa (cauda) voi olla vapaampi, mutta siinäkin on melkein aina loppusoinnut pareittain. Rivit ovat useimmiten yhtä pitkät laulun alusta loppuun ja sisältävät mieluiten kymmenen runojalkaa.

Poikkeus on esimerkiksi laulu L'autrier estoie, jossa Gace Brulé antaa elävän kuvauksen kahden naisen kinastelusta, jota hän seuraa piilopaikastaan.

Brulén konservatiivinen runonkäsittely kävi yksiin ajan makusuuntauksen kanssa, ja itse Dante siteeraa laulua Ire d'amour teoksessaan 'De vulgari eloquentia'. Tosin hän ilmoittaa tekijäksi virheellisesti Champagnen Thibaut IV:n.

Muitakin lauluja on päätynyt toisten runoilijoiden kokoelmiin. Mainintoja Gacen lauluista on Gontier'lla, de Soignies'lla, Gautier de Dargies'lla, Gilles de Vies Maisonsilla ja Guillaume de Vinier'llä. Toiset trouvère-runoilijat ottivat mallia joistakin Gacen runoista, ja ne olivat esikuvana jopa yhdelle minnelaululle.

Gacen runojen musiikki on vähemmän ankaraa ja joskus suorastaan rönsyilevää. Yleensä jokaiseen lauluun on olemassa kahdesta neljään sävelmämuunnelmaa, runomuunnelmista puhumattakaan. Toisinaan samaa sävelmää on käytetty aivan eri runossakin.

Jotkut sävelmistä eivät ole enää muunnelmia vaan täysin itsenäisiä kappaleita. Tarkoin merkittyjä rytmejä ei esiinny, mutta joskus säkeet vaikuttavat yhä rytmisemmiltä loppua kohti mentäessä. Niistä lauluista, joiden perussäveleksi hahmottuu F, puuttu usein etumerkintä b.

Lauluissa Pensis damours (R187) ja Pour verdure (tällä levyllä soitinesityksinä) C-duuri-harmonia on hyvin esiinpistävä, vaikka edellinen alkaa g:llä ja päättyy e:hen, kun taas jälkimmäinen alkaa c:llä ja päättyy d:hen (sic!). Laulu En chantant sekä alkaa että loppuu säveleen b, mikä on äärimmäisen harvinaista.

Gace Brulén uskotaan tunteneen myös aikansa moniääninen motettityyli. Hänen musiikkinsa on kuitenkin merkitty muistiin ainoastaan suullisen perinteen pohjalta, eikä mitään moniäänistä ole säilynyt sen joukossa. Bien cuidai toute ma vie (R 1232) on sovitettu soittimille ars antiquan motettityyliin.

Gace Brulélta ei tunneta soitinsävellyksiä, mutta vanhan perinteen mukaan lauluja on mahdollista esittää yhtä hyvin soittimilla. Laulu Ne puis fallir (R 160) eroaa Gace Brulén muusta tuotannosta niin suuresti, että tekijää on syytä epäillä.

Gace Brulén persoona tulee selvästi esiin säilyneiden laulujen suuren lukumäärän ansiosta. Niitä on laskutavasta riippuen jopa yhdeksänkymmentä, osa niistä kontrafakteja.

Leif Karlson

Page last modified on October 16, 2006, at 12:06 AM