Arvosteluja
Suomalainen Oliphant on kirinyt kansainväliselle huipulle keskiajan yksiäänisen laulumusiikin esittäjänä. Uusi truveerien hurskaita lauluja sisältävä levy on musisointinsa vapaassa kekseliäisyydessä vastustamaton.
Veijo Murtomäki, Helsingin Sanomat, 8.7.2006
Keskiaikaisen musiikin yhtye Oliphantilla ei Suomessa ole kilpailijoita, mutta nelikko on osannut kiivetä kansainväliselle tasolle yksinäänkin.
Mielikuvituksekas soitinnus luo joka lauluun väkevän tunnelman, ja Uli Korhonen laulaa puhtaasti, kevyesti ja auktoriteetilla.
Oliphant löytää 1200-luvun hurskaista truveerilauluista monipuolisuutta, joka pitää nykykuulijan otteessaan.
Kare Eskola, Rondo 9/2006
Oliphant-yhtye tarjosi varsinaisen nautinnon. Vanhojen soittimien hienostunut ja uniikki sointi hivelee korvaa vielä muistinkin kautta.
Oliphant-yhtyeen äänitteet täyttävät suuren aukon musiikin historiassa. Vaikka nykyisillä sähkö- ja tietokonevempeleillä saadaan aikaan uskomattomia äänitehoja, ei mikään korvaa vanhojen instrumenttien sointimaailmaa.
Oliphant-yhtyeen anti oli allekirjoittaneelle suurimpia elämyksiä vuosiin.
Pentti Tynkkynen, Uutis-Vuoksi 26.8.2006
Oliphant har tagit sig an den här medeltida traditionen med stor ambition
Lyssnaren förs varsamt ur och in i olik färgade stämningar, arrangemangen äe varierade och smakfulla och musikerna hanterar färgstarkt klingande medeltida instrument så som pommer och dulcimer lika väl som fiddla, flöjter, munharpa och trummor.
Lena von Bonsdorff, Hufvudstadsbladet, 17.5.2006
Vielä kymmenen vuotta sitten ei olisi uskonut, että suomalainen yhtye ampaisisi eurooppalaisten ritarilauluyhtyeiden valioiden joukkoon. Niin on vain käynyt. Toisella levyllään Oliphant-yhtye musisoi niin korkeatasoisesti, kekseliäästi ja oivaltavasti, että sen esiintymistä voi verrata mihin tahansa nimensä jo aikoja vakiinnuttaneen keskiaikayhtyeen taitamiseen.
Uli Korhosen sopraano soi kirkkaana, taipuisana ja säilyttää alati kauniin värinsä. Pari soololaulua ilman soitinten tukea on hyvä testi, jonka Korhonen läpäisee hienosti. Välillä laulu on lähempänä lausumista ja näyttelemistä, mikä säväyttää kokonaisuutta.
Veijo Murtomäki, Helsingin Sanomat, 13.4.2004
Ett av Oliphants primära strävanden har alltid varit att lyfta fram poesin som musikens mer eller mindre jämbördiga partner och härvidlag understryks naturligtvis ytterligare sopranen Uli Korhonens centrala, om än inte på något sätt allt överskuggande, roll.
Korhonen lever upp till förväntningarna med en inlevelsefull och nyanserad textning och ett musicerande som överlag ger känslan av befriad lätthet och spontanitet. Hon har en imponerande förmåga att leva sig in i atmosfär som atmosfär, kontext som kontext, och hon varierar ständigt såväl vokalfärgen som det emotionella uttrycket.
Mats Liljeroos, Hufvudstadsbladet, 24.2.2004
Oliphant-yhtyeen levyllä itä ja länsi kohtaavat onnellisissa merkeissä. Ristiretkiajan truveerilaulut saavat aistikkaasti orientaalisen sävyn, kiitos Leif Karlsonin asiantuntemuksen ja ennakkoluulottomuuden. Yhtyeen tunnusmerkkeihin kuuluu tulkinnallinen vapaus, väliin improviisoivakin ote.
Antti Häyrinen, Rondo 10/2000
Unlike some other groups, they are concerned to present poetry, not just a jolly noise, and sound very impressive. A lot of responsibility is put on the singer, Uli Korhonen, but she can stand it; so although I generally prefer a Thibaut de Champagne and his colleagues performed more chastely, I can strongly recommend Oliphant's versions.
Clifford Bartlett, Early Music Review, November 2000
Soinnillisesti kokoonpanosta saattoi heti nauttia. Säkkipillit, fiidel, luuttu, dulcimer ja Uli Korhosen kirkas sopraano muodostivat yhdessä erikoisen, arkaaisen ja toisaalta hyvinkin modernin soinnin.
Kaisa Iitti, Helsingin Sanomat, 20.8.2000
Oliphantin tapa toteuttaa laulut oli lähtökohdaltaan musikanttinen ja improvisatorinen - kaukana kuivakkaasta tutkimuksellisesta otteesta. Tietämys kulkee tietysti vankasti mukana.
Aija Haapalainen, Turun Sanomat, 20.8.2000