Reviews

If your expectations of mediaeval music are of monotone incantation, you're in for a surprise here: Oliphant rings a remarkable range of colour from their material, varying the instrumental accompaniment, keeping the rhythms crisp and their singer, Uli Korhonen, paying a striking amount of attention to the clarity of the texts she delivers.

I remember from my students days how dull some performances of this repertoire can be. These ones aren't.

Martin Anderson, Finnish Music Quarterly 3/2006

Oliphant's spirited performance plays up all the action before concluding with a well-deserved round of laughter.

This splendid recital surely will delight listeners interested in secular fare of this period.

John Greene, Classictoday.com, 2004

Unlike some other groups, they are concerned to present poetry, not just a jolly noise, and sound very impressive. A lot of responsibility is put on the singer, Uli Korhonen, but she can stand it; so although I generally prefer a Thibaut de Champagne and his colleagues performed more chastely, I can strongly recommend Oliphant's versions.

Clifford Bartlett, Early Music Review, November 2000

Ett av Oliphants primära strävanden har alltid varit att lyfta fram poesin som musikens mer eller mindre jämbördiga partner och härvidlag understryks naturligtvis ytterligare sopranen Uli Korhonens centrala, om än inte på något sätt allt överskuggande, roll.

Korhonen lever upp till förväntningarna med en inlevelsefull och nyanserad textning och ett musicerande som överlag ger känslan av befriad lätthet och spontanitet. Hon har en imponerande förmåga att leva sig in i atmosfär som atmosfär, kontext som kontext, och hon varierar ständigt såväl vokalfärgen som det emotionella uttrycket.

Mats Liljeroos, Hufvudstadsbladet, 24.2.2004

Vielä kymmenen vuotta sitten ei olisi uskonut, että suomalainen yhtye ampaisisi eurooppalaisten ritarilauluyhtyeiden valioiden joukkoon. Niin on vain käynyt. Toisella levyllään Oliphant-yhtye musisoi niin korkeatasoisesti, kekseliäästi ja oivaltavasti, että sen esiintymistä voi verrata mihin tahansa nimensä jo aikoja vakiinnuttaneen keskiaikayhtyeen taitamiseen.

Uli Korhosen sopraano soi kirkkaana, taipuisana ja säilyttää alati kauniin värinsä. Pari soololaulua ilman soitinten tukea on hyvä testi, jonka Korhonen läpäisee hienosti. Välillä laulu on lähempänä lausumista ja näyttelemistä, mikä säväyttää kokonaisuutta.

Veijo Murtomäki, Helsingin Sanomat, 13.4.2004

Oliphant-yhtyeen levyllä itä ja länsi kohtaavat onnellisissa merkeissä. Ristiretkiajan truveerilaulut saavat aistikkaasti orientaalisen sävyn, kiitos Leif Karlsonin asiantuntemuksen ja ennakkoluulottomuuden. Yhtyeen tunnusmerkkeihin kuuluu tulkinnallinen vapaus, väliin improviisoivakin ote.

Antti Häyrinen, Rondo 10/2000

Soinnillisesti kokoonpanosta saattoi heti nauttia. Säkkipillit, fiidel, luuttu, dulcimer ja Uli Korhosen kirkas sopraano muodostivat yhdessä erikoisen, arkaaisen ja toisaalta hyvinkin modernin soinnin.

Kaisa Iitti, Helsingin Sanomat, 20.8.2000

Oliphantin tapa toteuttaa laulut oli lähtökohdaltaan musikanttinen ja improvisatorinen - kaukana kuivakkaasta tutkimuksellisesta otteesta. Tietämys kulkee tietysti vankasti mukana.

Aija Haapalainen, Turun Sanomat, 20.8.2000

Page last modified on November 11, 2006, at 03:46 PM